Eilen meillä oli riistapäivä. Winna on alkanut tosissaan tajuamaan
tuon kuolleen linnun ihanuuden. Varis on melko iso, joten W vielä hiukan
miettii mitenkä sen saisi parhaiten tungettua suuhunsa. Useimmiten sinne kyllä
nykyään mahtuu lintu jo ihan oikeaoppisella kanto-otteella, mutta välillä uhria
raahataan siivestä tai jaloista. W on myös tällä viikolla keksinyt ettei leluja
tarvitse välttämättä raahata heti ohjaajalle, vaan niitä voi keskittyä
mutustelemaan jossakin hiukan kauempana. Tuohon asiaan pitää varmaan
seuraavaksi ruveta kiinnittämään huomiota ihan toden teolla.
Isojen koirien treeneissä W oli kehittynyt
viime kerrasta. Sain vinkkejä miten sivulletulon kaarta saadaan järkevästi
pienennettyä ja sen lisäksi oman käden asentoon seuraamista harjoitellessa. Eli
paljon kotiläksyjä ohjaajalle harjoiteltavaksi. Ainakin itsestäni tuntui että
Winna oli kentällä paljon keskittyneempi minuun kuin aikaisemmin, vai liekö se
johtui vain ihanista lihapullista. Sen lisäksi kuulin niin paljon hyviä juttuja
naksutuksen puolesta että ehkäpä sitä täytyy nyt itsekin vihdoin orientoitua naksutuksen
pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti