Hakuja ja muuta mukavaa

Tämä on nyt viikon jäljessä ja roikkunut bloggerin tekstiluonnoksissa. Ollaan Winnan kanssa muutaman kerran tehty hakutreenejä vähän sillä varjolla kun olen muille koirille ollut piilosilla. Tänään oli vuorossa jälleen yhdet tuollaiset treenit. Täälläpäin tuuli todella kovaa ja sitä tuulta päädyttiin hyväksikäyttämään. W etsii lähes yksinomaan katseella ja jos se ei heti näe mitä pitäisi löytää iskee hirveä epävarmuus. Tällä kertaa piiloutuja meni kuitenkin tuulen alapuolelle, jolloin ehkä W tajuaisi että ihmisen hajun voisi ottaa ilmasta nenällä ja suunnistaa sen avulla. Winna tekikin ihan hyviä suorituksia. Se lähti todella innokkaasti etsimään piiloutujaa ja löysikin kohteen melko rivakasti. Koska tuuli oli tällä kertaa koiran puolella, ei piiloutuja sen pahemmin huhuillut koiraa. Hausta tuskin koskaan tulee meidän päälajia ellei W koe jotakin suurta valaistusta asiaa kohtaan. Kuitenkin se on ihan mukavaa vaihtelua kaikkeen muuhun ja sopivaa metsässä rämpimistä. Ja jälleen yksi tapa vahvistaa sitä, että kun ohjaaja käskee menemään sokkona eteenpäin niin se kannattaa, sieltä löytyy varmasti jotain superia.

Sittenpä vähän tuoreempia päivityksiä. Olen ollut kipeänä joten hirveästi muuta ei olla tehty kuin ylläpitotottista. Enkä kyllä oikein ole edes varma mitä minun pitäisi seuraavaksi ryhtyä tekemään. Täytyy varmaan vain rohkeasti tarttua johonkin ja ryhtyä treenaamaan, tuskinpa se hukkaankaan menee. Täällä satoi lunta ihan maan valkoiseksi, ja alkujärkytyksen jälkeen W on kovasti tykästynyt tuohon mukavaan aineeseen. Winna ja lansupoika Dino taas ovat saavuttaneet ihan uuden ystävyyden tason kun ollaan kolmeen pekkaan oltu talonvahdissa. Tälläkin hetkellä makoilevat molemmat sängyssä vierekkäin, toinen järsimässä lelua ja toinen nukkumassa.

Tilannetietoja

Treenailut on sujunut vanhaan malliin. Tänään käytiin kuitenkin isojen koirien treeneissä ja saatiin sieltä läjäpäinä vinkkejä.

Sivulle siirtymisessä minun pitäisi vain ruveta enemmän luottamaan koiraan ja pienentää käsimerkkiä entisestään. Winna on viime aikoina ruvennut aika helposti painautumaan jalkaa vastaan ja mietittiin sitten sitä voiko se siirtyä lonkalla istumiseksi. Vielä ei kuitenkaan ollut syytä huolestua sen enempää.  Sama juttu seuraamisen kanssa, pitäisi ruveta hankaloittamaan liikettä. Välillä pitää nykäistä kättä hitusen ylöspäin, jotta koira oppisi seuraamaan vähän ilman kättäkin. Syömistä olen vähän jo rajoittanut, kun välillä W onnistuu hotkaisemaan suurimman osan naksuista kitusiinsa jo ennen kuin lähdetään liikkeelle. Varsinainen liike tehdäänkin sitten niin että Winna yrittää vaan kielellä kurkotella naksuja. Koira on siis jo oppinut mitä tähän asti olen opettanut, mutta valitettavasti tuntuu että ohjaaja raahaa perässä eikä ole itse vielä ehtinyt omaksua omia metodejaan kun pitäisi jo siirtyä eteenpäin.

Leikkiminen on ollut meillä ehkä isoin ongelma tällä viikolla. Wn mielestä on tosi kiva saada lelu, mutta se mieluummin järsii sitä yksin kun ryhtyy riehumaan minun kanssa. Tässä tultiin siihen tulokseen, että ryhdyn leikittämään kahdella lelulla. Heitän toisen lelun ja koiran olisi tarkoitus kiikuttaa sitä minulle päin jonka jälkeen viskaan toisen lelun. Tarkoituksena olisi että W hylkäisi suussa olevan lelun jonka jälkeen noukkisin sen ja taas heittäisin sen menemään kun W tulee kohti. Eli pidetään yllä tekemisen meininkiä. 

Jälkeä Winna on tehnyt tasaisen hyvin. Se jaksaa haistella kaikki askeleet muutamia hairahduksia lukuun ottamatta. Sen uusi keksintö kyllä on, että siltä jäljeltä voi poiketa eikä koira vielä oikein tajua miten sille pitää palata. Tähän asti olen nykäissyt sen takaisin ja käskenyt olemaan tarkkana, mutta mietin missä välissä pitää vain antaa sen itse korjata virheensä.

Näillä siis eteenpäin.

Mökkeilyä

Viikonloppuna varsinaiset treenailut on jäänyt vähemmälle ja sen sijaan ollaan kirmattu vapaana mökillä. Käytiin laittamassa porukoiden mökki valmiiksi talvea varten ja vietettiin viimeisiä syksyisiä päiviä siellä.


Isoveikan kanssa oli kiva...

Juosta ympäriinsä

Mutustaa keppejä

Tutkia saarta

Ja aina välillä yrittää vähän poseerata

Varista ja sen sellaista

Eilen meillä oli riistapäivä. Winna on alkanut tosissaan tajuamaan tuon kuolleen linnun ihanuuden. Varis on melko iso, joten W vielä hiukan miettii mitenkä sen saisi parhaiten tungettua suuhunsa. Useimmiten sinne kyllä nykyään mahtuu lintu jo ihan oikeaoppisella kanto-otteella, mutta välillä uhria raahataan siivestä tai jaloista. W on myös tällä viikolla keksinyt ettei leluja tarvitse välttämättä raahata heti ohjaajalle, vaan niitä voi keskittyä mutustelemaan jossakin hiukan kauempana. Tuohon asiaan pitää varmaan seuraavaksi ruveta kiinnittämään huomiota ihan toden teolla. 

Isojen koirien treeneissä W oli kehittynyt viime kerrasta. Sain vinkkejä miten sivulletulon kaarta saadaan järkevästi pienennettyä ja sen lisäksi oman käden asentoon seuraamista harjoitellessa. Eli paljon kotiläksyjä ohjaajalle harjoiteltavaksi. Ainakin itsestäni tuntui että Winna oli kentällä paljon keskittyneempi minuun kuin aikaisemmin, vai liekö se johtui vain ihanista lihapullista. Sen lisäksi kuulin niin paljon hyviä juttuja naksutuksen puolesta että ehkäpä sitä täytyy nyt itsekin vihdoin orientoitua naksutuksen pariin.   

Ja kun päästiin alkuun...

Niin eiköhän jatketa.

Tänään oli ihan perinteistä tottistelua Winnan kanssa. Sen lisäksi tehtiin jälki ja harjoiteltiin eteenmeno liikettä. Jälkeä ja tuota eteenmenoa ollaan harjoiteltu turvotetuilla raksuilla, joten motivaatio on kyllä korkealla kun se tietää että osa päiväruuasta on maailmalla. Winna jaksoi tehdä hyvin rauhallisen jäljen. Hiukan se laiskasti jaksoi seilata askelten välillä, joten siitä joutui muistuttelemaan muutamaan otteeseen. Kuitenkin paljon parempaa kuin se hirveä hösläys mitä olen tässä pari viikkoa itkenyt.

Iltapäivätreenit vedettiin sitten koirankoulutuskentällä. Ollaan pari viikkoa käyty 'isojen' koirien treeneissä ja siellä penikka on ollut ihan kierroksilla. Siispä käytiin ihan kahdestaan kentällä tekemässä perustottista ja leikkimässä. Lihapullien voimalla W oli ihan täysillä mukana. Sen vain olen huomannut seuraamisessa että mitä paremmat herkut sitä enemmän koiran perä lähtee aukeamaan. Perusnaksuilla se pysyy minusta ihan hyvin koossa.

Leikittiin myös ja W tykkäsi siitä että oli ihan kunnolla tilaa juoksennella. Se haki todella hyvin sekä narupalloa että oli tosi innokkaana kiinni damissa! Dami oli lopussa jopa parempi kuin narupallo, joten ainakin se työ on tuottanut tulosta. Näin päiväseltä kentän läheisyydestä kuului myös paljon hassuja ääniä, joten oli hyvä kuulostella niitäkin.

Sellaista siis tänään. Huomenna on riistapäivä ja isojen koirien treenit. Variksen taidankin laittaa saman tien parvekkeelle sulamaan.

Ollaan niin kuin tehtäisiin

Winnan kanssa harjoitellaan hyvin paljon pentujuttuja, niin kuin asiaan varmaan kuuluukin. Tällä tarkoitan että yritetään päästä tutustumaan mahdollisemman moneen juttuun ja ihmettelemään maailmaa. Winna on siitä helppo tapaus, että kovapäisenä ja itsenäisenä otuksena se pystyy ottamaan hyvin lungisti monet asiat.

Tottis puolella ollaan harjoiteltu luoksetulon eteentuloa. Sen Winna osaa mielestäni jo ihan nätisti. Samalla ollaan harjoiteltu hiukan odotuskäskyä, tyttö kun mielummin syöksyisi saman tien eteen istumaan kun otan puoli askelta taaksepäin. Samalla ollaan harjoiteltu myös sivulletuloa. Siinä on ohjaajallakin paljon harjoiteltavaa, sillä aikaisemmat koirat olen opettanut kiertämään takaa. Winna seuraa ihan nätisti naksua kiertoliikkeeseen, mutta innostuu välillä pomppimaan kuin pupu eteenpäin. Liekö ohjaalla harjoittelemisesta naksun ja kuonon oikeaoppisestä välimatkasta. Toisaalta temppua ollaan harjoiteltu niin paljon että W jo mielellään tekisi pienemmän lenkin ja istuutuisi suurinpiirtein halutulle paikalle. Vielä siis on hiomista koiran oikeassa paikassa.

Sivulla seuraamistakin ollaan kokeiltu. W seuraa periaatteessa naksua ihan hyvin, mutta lähtee melko helposti levittämään takapuoltaan. Edelleen, ohjaaja harjoitelkoon miten naksua pitelee. Maahan menoa ollaan harjoiteltu niin että etupuoli menisi edelle mutta oih ja voih miten vaikeaa se on muistaa. Maahanmeno olisi helppo juttu jos vain saisi taittaa istumisen kautta niin kuin kaikki muut järkevät koirat.

Jälkeä ollaan tampattu myös hyvin innokkaasti ja pyritäänkin tekemään jälki noin viitenä päivänä viikossa. Winna on ihan superinnokas jäljestämiseen, mutta hakisi mielummin silmillään kuin käyttäisi nenää. Vauhtiakin luonnollisesti on niin paljon ettei ehtisi syödä naksut kuin toisen jalan jäljistä. Nyt muutamana iltana minulla tosin on ollut ihme koira hihnan päässä. Winna menee yhä ihan superinnokkaana jäljelle, mutta keskittyy hiukan etenemiseen! Katsotaan kuinka pian palataan takaisin mahdottomaan kohellukseen. Jäljen pituus on tällä hetkellä 40 askelta ja jokaisella jäljellä on naksu.

Noutajajutuissa ollaan harjoiteltu ihan damin pitämistä. Winnan mielestä sen leuat eivät aukea isoiksi joten se miettii tarkasti miten isoja juttuja ottaa suuhunsa. Tällä hetkellä harjoitellaan isolla ja pienellä juuttidamilla ja kovasti ollaan pyritty tekemään dameista mahdollisimman kivoja. Samoin ollaan pyritty keskittymään siihen ettei ole tarvetta sylkeä tavaraa pois saman tien kun pääsee ohjaajan luokse vaan parasta olisi irrottaa vasta kun käsky kuuluu.

Kerran viikossa meillä on myös riistapäivä. Winnan kasvattajalta saatiin varis, joka kaivetaan aina pakastimesta esille. Meillä on lyhyitä variksella leikkimishetkiä päivän mittaan jolloin pääsen vähän testailemaan miten haiseva lintu on Wsta paras. Tässä taas on ongelmana paitsi uusi materiaali niin linnun koko jonka takia Winna vierastaa linnan kokonaan suuhunsa ottamista. Kuitenkin elukka kiinnostaa pentua kovasti ja sitä yritetään jo varovasti siivestä kannella että eiköhän meistä vielä hyvä tule.

Siinäpä on meidän pääasialliset harjoitukset. Innolla odotellaan edistymistä.