Winnan kanssa ollaan päästy taas yhteisen tekemisen makuun. Seuraamisen kanssa mennään eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Samoin ollaan harjoiteltu paljon asentojen vaihtoja. Nyt on otettu uutena juttuna takapuolen siirto myös sivusuunnassa ja yllättäen nopeasti koira on saanut idean päästä kiinni. Ollaan päästy vihdoin yli vaiheesta, jossa tuntui että kaikki vaan tahmaa paikallaan eikä koiraankaan saa minkäänlaista kontaktia. Nyt Winna on hiukan tasoittunut eikä sillä ole enää samanlaista tarvetta tehdä välttämättä kaikkea nyt heti paikalla. Joko siitä johtuen tai edellä mainitun kehityksen taustalla on Wlle kehittynyt myös hiukan enemmän korvaa. Winna keskittyy paljon paremmin minun sanomisiini ja pysyy muutenkin paremmin hallinnassa. Kuitenkaan minun onnekseni koira ei ole jäänyt myöskään lahnaamaan, vaan on useimmiten innolla tekemässä porukassa asioita.
Sekä linnun että damin suussa pitäminen on kehittynyt hurjasti, tosin työtä on vielä paljon tuollakin saralla. Nyt kun olen majoittunut ainakin joksikin aikaa aivan metsikön viereen, olen käyttänyt ahkerasti hyväksi tilaisuutta ja Winnakin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä tuntuu oikeasti noutaa lintua. Ja voi pojat, kylläpäs se on kivaa. Olen sekä itse viskonut lintua koiran vierestä metsikköön, sekä saanut apurin linnun heittämiseen. Varsinkin jälkimmäinen pitemmän matkan haku on Winnasta aivan superihanaa ollut tähän asti. Jo heti ensimmäisessä harjoituksessa Winna eteni metsään rivakasti ja aloitti linnun etsimisen ilman että sitä metsässä töpöttävää apuria olisi pitänyt sen kauemmin ihmetellä. Linnun löytäessään Winnalla myöskin oli aivan oikea palautussuunta. Voin tunnustaa, että sitä menoa katsellessa ei harmittanut yhtään kaikki ne inhottavat kanto-oteharjoittelut. Niitä harjoitteluja jatketaan, mutta nyt varmasti pyrin tekemään mahdollisimman paljon harjoituksia metsässä.
Tälle keväälle ollaan myös kokeiltu tehdä jälkeä. Jälkeä Winna on tehnyt kohtuullisen kamalasti. Se oli todella huolimaton ja vetämätön. Joku into siinä vielä oli, mutta täytyy kokeilla sytytellä varovasti. Kokeiltiin myös metsäjälkeä, joka voisi olla Winnalle mieluisempi laji. Siinä Winna oli taas hiukankin eteenpäin menevä, mutta pysyi kuitenkin ihmeen hyvin kartalla. Winnan jäljestämisestä tuli myös sellaista kommenttia, että se on vaikea ohjattava. Mikä oli tietyllä tavalla ihan mukava kuulla, koska minulla on ollut vaikeuksia tuossa jäljen ohjaamisessa. Tulevaisuudessa on varmaankin suunnitelmissa että siirretään pääpaino metsäjäljelle, mutta pidetään peltojälki mukana että voin paremmin opetella ohjastamaan koiraa ja Winna voi opetella olemaan tarkemmin. Mutta koska metsässä rämpiminen on selkeästi tuosta koirasta kivempaa, ei ole tarkoitus tappaa jäljestysintoa vetämällä liian nopeasti ja liian pitkiä tarkkoja peltojälkiä.
Kaiken kaikkiaan ollaan Winnan kanssa taas päästy tekemään monipuolisesti kaikenlaista ja koettu suuria onnistumisia pienempien hidasteiden rinnalla. Joten eiköhän tämä tästä kun tavoitteet on saatu ohjaajan pään sisällä oikeisiin mittasuhteisiin. Tässä kuussahan tuleekin jo Winnallekin vuosi täyteen. Pitää yrittää saada jonkinlaisia sivukuvia taas aikaiseksi. Yllä oleva kuva on huhtikuun lopusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti