Tämän vuoden teemat olivat sitten nouto ja seuraaminen häiriössä. Seuraamisessa ei ollut mitään ihmeellisempää. Pitää olla tarkempi siitä, ettei W vilkuile ympäriinsä vaikka ihmiset ovatkin kovin ihania. Oikealle käännöksistä taas voisi palkata jo puolikkaan käännöksen aikana, tuossa kun koira tulee aivan liian hitaasti perässä. Henkilöryhmään mentäessä minun pitää yrittää lukea koiraa. Jos W on yli-innokas on hyvä aloittaa vasemmalle kaartumisista jolloin se joutuu taas keskittymään. Oikealle kääntyessä taas voi hakea vähän vauhtia. Pieniä asioita joilla on kuitenkin iso merkitys kokonaisuuteen.
Noudon palautuksissa Winna jää helposti väärään kohtaan ja myös ryhtyy heiluttamaan päätään. Ensimmäiseen vaivaan otetaan kuuriksi ihan loppuasennon treenaamista. Tajusin itsekin treenatessa että ei koiralla ole oikeasti hajuakaan siitä mihin haluan sen tulevan ilman että avitan sitä yhtään. Pään heiluttamisesta taas päästiin eroon jo viikonlopun aikana, kun tiputan namin suusta enkä anna kädestä. Eli kunhan saan tuon paikan opetettua kunnolla niin eiköhän tuo noutokin taas mene eteenpäin.
Tämän vuoden ensimmäinen metsäjälkikin tuli talsittua viikonloppuna. Winna tykkäsi hommasta aivan yhtä paljon kuin ennen talveakin. Pitää yrittää vain pidentää noita jälkiä aika runsaasti niin ei raukalla heti loppuisi jälki kesken. Tosin positiivinen mieli kyllä jäi. Häntä heilui aivan vimmatusti, mutta nenä pysyi tiukasti maassa ja kulmatkin osasi poimia. Yhdessä kohdassa Winna lähti kiertämään kantoa väärältä puolelta, mutta tajusi kyllä nopeasti että väärä suunta eikä yhtään epäilyttänyt palata oikealle reitille.
Siinäpäs viikonloppu lyhykyisyydessään. Tällä viikolla onkin meillä taipparikurssin ensimmäinen kokoontuminen. Pitää yrittää noista kokoontumisista kirjoitella myös jonkinlaista muistilistaa itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti